Viljelypalsta

Pitkäksi aikaa unohdin koko bloggaamisen ja voi hyvin olla, että unohdan vastedeskin, mutta nyt tekee mieli blogata mitä kaikkea edellisen bloggauksen jälkeen on tapahtunut.

Muutettiin ensin Käpylästä Tapulikaupunkiin jossa oli ehkä tosi surkea parveke jossa viihtyi tasan persilja eikä mikään muu. Ha! Ne haavat.. siis ne puut. Ne oli kyllä varmasti vittumaisin puunaapuri jonka voi saada. Jestas se siemenhöytyvän määrä ja arvatenkin se myös alkoi itää parvekelaatikoissa.

Nooh.. sitten tulin vihdoin raskaaksi pitkän yrittämisen jälkeen ja puolet sisäkukistakin kuolla kupsahti. Se vihannespunkki joka teurasti sen lähikuvatun basilikan ei kuollut kanariantraakkipuusta ja seivästin sen sitten pois myös. Ehkä joskus kokeilen kasvattaa vielä uuden sellasen, ehkä en. We shall see. Sisäkukkia tappava raskausajan dementia jatkui toki vielä pienokaisen syntymän jälkeenkin sen aikaa että ylipätään pystyi taas kävelemään. Ainoa viherkasvi joka vaan on ja elää luotettavasti on pullojukka. Se eka kasvi jonka ikinä ostin ekaan omaan kotiin. On se ihana! Sydän sydän sydän!

Tapulissa asuessa sain vuokrattua myös viljelypalstan! Siitä pienen kävelymatkan päästä vieläpä. Alotus tosin jäi toukokuun lopulle kun puhelimesta vaan kuului että "Eikö sulle tarjottu palstaa?". Huhhah!. No ei se mitään. Koko palsta peittoon vaan sille vuodelle kun ei sitä maata enää kukaan jaksanut kääntää ja kaikkein vähiten minä joka pikkuvauvaa imetin ja vielä toivuin synnytyksestä.

Sille vuodelle oisi toki voinut kysyä alennettua hintaa, mutta ei se mitään. Siellä kasvoi entuudestaan jo pari puskaa ruohosipulia, hemmetin iso puska raparperiä ja vähän kaikenlaista kukkaa joista isommasta osasta pitää päästä eroon niiden leviämisen takia.

Sitten muutettiin Suurmetsään! Lasitettu parveke! Se oli ekana keväänään ehkä himmpusen liian täynä! Saatoin vähän innostua! Se siitä helsinkishokista! Joo ei koskaan enää parveketta niin täyteen. Tosin nyt sielä on tavaraa sit taas niin paljon että pitää alkaa systemaattisesti hankkiutumaan eroon ylimääräsistä ruukuista ja sensellasesta.

Palstalle pääsee vartin bussimatkalla ja lyhyellä kävelyllä. Nyt on sen kolmas vuosi, oikeastaan vasta toinen, koska ekan vuoden se oli peitettynä. Tänävuonna oon ollut aika laiska kuvaamaan ja kommentoimaan sitä, mutta ei se mitään. Vähän pidempi raportti kerrallaan sitten, jos tekee mieli raportoida. Satoraporttia aloin sentään pitää nyt viljelysuunnitelman lopussa.

Monivuotisia mitä siellä nyt kasvaa on viherherukka Vertti (tekee mieli vielä Vilmaa), karviaiset perus vihreä ja vuoristokarviainen, vadelmat Maurin Makeaa kaksi tainta ja Jatsia yksi, kuukausimansikkaa polunvarrella pieni rivi ja puutarhamansikkaa yhdessä kulmauksessa yksi pieni rivi. Sitten sitä raparperiä, ne vanhat ruohosipulit, pillisipulia, oreganoa, timjamia, sitruunamelissaa, salvia ja joku mysteerinen mukamas minttu joka ei maistu enää mintulle vaan ehkä vähän lakritsalle.

Mulla on maata :)