Tällaisena aikana kasvitkin kärsii masennuksesta, voisin vaikka vannoa. Sitäkin herkemmin ne tosin kärsivät taudeista ja tuholaisista. Jouduin hävittämään laventelin pois, koska vihannespunkki-invaasio iski sen verran nopsaan sen jälkeen kun kaikki oli siirretty sisälle. Vähäinen valo ja muutenkin vähän kyseenalaiset olosuhteet tekee kasveista puolustuskyvyttömiä tuholaisia vastaan. Levisi mokomat vielä persiljaankin, joten siitäkään en sitten viimeisiä lehtiä saanut syötyä. Laventelista tosin hartaan ja läpikotaisen suihkun jälkeen irrottelin vielä kaikki käyttökelpoisen oloiset lehdet ja kuivasin säilöön. Olisi tietty voinut koittaa myrkyttämistä laventelille, koska en käytä sitä sisäisesti, mutta äkkiäkös sitä keväällä ostaa uuden puskan jos omat kylvökset ei onnistu taaskaan.
Jotta yrttien karsiintumisen jättämä tyhjä tila taas täyttyisi, niin fyysisesti kuin henkisestikin, voi tähän aikaan kylvää sentään jotakin. Innostuin laittamaan sitruunansiemeniä itämään jos niistä tulisi pikkuinen puu tai pari. Ananastakin teki mieli kokeilla.. siitä lisää sitten joskus. Ilo oli myös löytää klementiinistä siemeniä! Siellä nekin on huolellisesti mullan alla nyt. Hyllyssä nyt oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas;
Oregano joka ei kuki eikä kasva ylöspäin ja sen edessä ananas, ruohosipuli, timjami, timjamin edessä klementiininsiemeniä ruukussa ja sitruunansiemeniä ruukussa, herneen ja auringonkukan versoja.
Basilika, joka myöskään ei ole vielä tehnyt ensimmäistäkään kukkaansa, kasvaa nyt tooosi hitaasti, mutta näyttäisi pysyvän ihan hengissä ja vihreänä... ainakin vielä. Annan sen olla melko rauhassa nyt enkä viitsi leikelläkään ellei se ala näyttää nuutumisen merkkejä.
Timjamikaan ei juuri kasva. Näyttäisi pikkuisen jopa kuivuvan, mutta toisaalta mua ei häiritse, jos se talven aikana heikompiaan karsii kuhan selviäisi hengissä kevääseen ja lähtisi uuteen uhkeaan kasvuun. Toivossa on hyvä elää.
Versottaminen onkin sitten terapiaan verrattavissa olevaa puuhaa. Nämä pikkuiset herkut kasvavat alle viikossa sellaisiksi että ekoja pääsee jo mutustamaan ja viikon jälkeen viidakko on jo uskomaton. Hassuja niistä kyllä näin pimeällä tulee kun ne venyy ja venyy etsiessään aurinkoa. Versoissa se ei kuitenkaan haittaa mitään vaikka venyvätkin. Ne syödään sen verran pian.
